Juuso Haapanen

Keväällä 2016 tarkoitukseni oli juosta Helsinki City Runissa puolimaraton, mutta havahduin suorituspäivänä siihen, että en ole juurikaan liikkunut kevään aikana. Kunto oli menossa kehnoon suuntaan. Satuin näkemään Facebookissa mainoksen lähelle avatusta uudesta Crossfit-salista, jossa olisi alkamassa melko pian on-ramp eli peruskurssi. Ilmoittauduin asenteella, että menen kokeilemaan ja katsotaan mitä siitä tulee. Pidin Crossfittiä humpuukina.

Nyt, noin vuoden myöhemmin olen yhä käynyt melko aktiivisesti treeneissä mutta alkuinnostus on ehkä vähentynyt ja treenimäärät sitä myötä. Olen kuitenkin jaksanut treenata vaikka treenin määrä on laskenut. Tätä kirjoittaessani olen kirjannut Wodconnectiin 300 treeniä.

Crossfitin vetovoima kuitenkin yllätti minut. En ole koskaan ollut erityisen fyysinen ihminen, mutta huomasin pian sen että monipuolinen harjoittelu tuottaa hyviä tuloksia verrattuna esimerkiksi entiseen juoksuharrastukseeni tai saliharjoitteluun. Crossfittiä aloittaessani epäröin hieman lajiin kuuluvaa kilpailuhenkisyyttä, mutta löysin kuitenkin itseni jo joulukuussa Winter warin skaalatun sarjan karsinnoista sekä tänä keväänä Crossfit Gamesin Openissa. Kisailujen avulla voi nähdä helposti millä tasolla oikeasti on kun mitään ei voi helpottaa. Vuoden jälkeen ollaan vielä aika huonolla tasolla.

Toinen epäröimäni asia lajissa oli siihen liittyvä yhteisöllisyys. En pystynyt käsittämään ajatusta siitä, että treenattaisiin muiden ihmisten kanssa ja oltaisiin sosiaalisia. Olen kuitenkin alkanut pitämään tätä Crossfitin parhaimpana puolena, koska se vie treenissä eteenpäin. Vaikka harjoituksissa on mukana valmentaja joka kerta, niin yksi henkilö ei voi kuitenkaan seurata kaikkien suoritusta jolloin muiden harjoittelijoiden antamat neuvot sekä korjaukset auttavat parantamaan suorituksia, etenkin voimaharjoittelussa.

Vuoden aikana olen yrittänyt suhtautua Crossfittiin kuin mihin tahansa muuhun ongelmaan elämässä:

1. Yritän olla kuvittelematta itsestäni liikoja: jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toiset. Vaikka moneen asiaan pystyisikin, niin jokaisella on vahvuudet sekä heikkoudet. Ne on pystyttävä tunnistamaan.
2. Kun eteen tulee laji, niin yritän miettiä pystynkö tekemään sen kuten se on tarkoitus tehdä vai joudunko helpottamaan liikkeitä jotenkin.
3. Asioista on opittava: jos teen jotain väärin ja sitä korjataan, niin pyrin seuraavalla kerralla tekemään asiat oikein ja oppimaan virheistäni.
4. Kun jokin asia tulee vastaan uudestaan, tiedän jo mitä pitää tehdä sekä suunnilleen oman tasoni johon minun tulisi pyrkiä.

Crossfitin myötä olen myös ymmärtänyt kehoni aivan uudella tavalla: vaikka seurasin alkuun sitä miltä kroppani näyttää, niin olen kuitenkin nyt tyytyväinen siihen mitä pystyn kropallani tekemään. Ymmärrän myös paremmin ravinnon sekä riittävän syömisen merkityksen: jos ihminen ei syö kunnollista ravintoa, kroppa riutuu eikä voi hyvin fyysisesti eikä henkisesti.