Luin Kylteri-lehdestä Varustelekan perustajan Valtteri Lindholmin haastattelun tai henkilökuvan, jonka yksi kohta pysäytti miettimään:
”Maailmanloppu vituttaa, mutta sillekään ei voi mitään”, hän toteaa arkisesti.
Valtteria vituttaa ihan syystä maailmanloppu, koska hän monen muun kanssa on voimattomia sen edessä mitä ihmiskuntaa todennäköisesti odottaa aika pian. Kun mietin omaa suhtautumistani ilmastonmuutokseen, niin alkoipa vähän äkkiseltään vituttamaan.
Olen pitänyt itseäni jokseenkin sivistyneenä lähes aina: kouluja olen reippaasti käynyt vaihtelevalla menestyksellä, olen lukenut lehtiä sekä katsonut telkkarista A-Studiota. Olen yrittänyt kuunnella mielipiteitä, jotka eivät ole aina olleet yhtäläisiä omien ajatuksieni kanssa sekä koittanut laajentaa maailmankuvaani parhaani mukaan.
Metsään olen monesti mennyt.
Opiskeluaikana luin tutkimuksia ilmaston lämpenemisestä ja koska olin opiskellut tilastotiedettä, olin melko varma siitä että tilastolliset menetelmät, joita maapallon lämpenemisen analysoitiin oli käytetty, olisivat olleet huonoja ja ongelmaan sopimattomia. Näin kymmenen vuotta myöhemmin on varmaan syytä tunnustaa, että minun silloin korkeintaan muutaman kymmenen opintopisteen opinnot eivät olleet ihan oikea kompetenssi tämän asian pohtimiseen. Uskoin myös siihen, että osa vaihtelusta olisi aivan normaalia kausivaihtelua, jota ilmastossa on aina ollut (esimerkiksi jääkaudet).
Ilmastonmuutos tuntuu Suomessa, arkisessa elämässä, hyvin kaukaiselta jutulta. Jos katsoo ulos ja näkee toukokuussa lunta, niin ihan ensimmäinen ajatus ei ole ilmaston lämpeneminen.
Maailma on hyvin monimutkainen systeemi. Parikymppinen Juuso kymmenen vuotta sitten ei voinut käsittää mitä tapahtuu eikä kolmikymppinen Juuso vuonna 2017 voi käsittää sitä, miksi niin monelle tuntuu edelleen olevan vaikeaa uskoa ilmastonmuutosta. Etenkin kun kyse ei ole mistään uskosta tai uskomuksista vaan oikeasta, tieteellisesti oikeaksi todistetusta ilmiöstä.
Kun ilmasto lämpenee, puhumme siis siitä ilmastosta joka vallitsee koko maapallolla. Emme siitä ilmastosta, joka saa meidät perumaan Crossfit-treeniin ohjelmoidut juoksut tai käyttämään pitkiä kalsareita kesäkuussa.
Jos ja kun ilmasto lämpenee, moni alue maapallolla muuttuu elinkelvottomaksi. Esimerkiksi Syyrian kriisi, joka on aiheuttanut suuria pakolaisvirtoja Eurooppaan, on todennäköisesti alkanut ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivuudesta. Kun ihmisillä ei ole ruokaa, he alkavat rähinöimään ja käy kehnosti kuten ollaan nyt nähty. Tulemme näkemään todella isoja kansanvaelluksia maista, joissa ei ole enää mahdollista tuottaa ravintoa ihmisille.
Mua on alkanut vituttamaan myös tämä maailmanloppu ja oma, keveähkö suhtautuminen siihen.
Syön edelleen lihaa enkä ehkä osaa kierrättää tarpeeksi hyvin. Yritän kuitenkin tehdä elämässäni valintoja, joiden kautta voisin omalta osaltani vaikuttaa siihen että tuomiopäivä ei tulisi niin pian.
Vielä enemmän vituttaa yleinen suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Ihmiset näkevät maailman jotenkin yksilökeskeisesti, jolloin ilmastonmuutoksen ehkäisyksi tehtävät toimet nähdään ihmisten yksilönvapautta rajoittavana tekijänä: fillarikommunistit tulevat ja haluavat estää autoilun ja kasvisruokapäivillä pilataan lasten terveys!
Ilmastonmuutoksen ehkäisy edellyttää helvetin isoja toimia, jotka eivät taatusti tule miellyttämään kaikkia: joudumme lisäämään kasviperäisen ruuan syömistä osana ruokavaliotamme ja valitettavasti se tulee edellyttämään kasvisruokapäiviä julkisessa ruokailuhommassa. Liikenteen osalta olisi hyvä, jos mahdollisimman moni käyttäisi joukkoliikennettä tai kulkisi paikoista toisiin kävellen tai pyörillä. Yksityisautoilua on vähennettävä niiltä osin kuin se on mahdollista ja autojen on oltava entistä ympäristöystävällisempiä. Talouskasvun tarvitsema energiantuotanto on toteutettava siten, että kasvihuonepäästöt ovat mahdollisimman pieniä eli käytännössä tämä tarkoittaa hiilivoimasta luopumista sekä panostamista ydinvoimaan sekä nopeasti uusiutuviin energialähteisiin. Lisäksi kierrätystä on lisättävä ja luonnonvarojen käyttöä tehostettava. Tässä on paljon hommaa, joka tuntuu ja on täysin mahdotonta yksittäisen ihmisen tehdä ja yksinkertaisimmista meistä voi tuntua siltä, että omalla valinnalla ei ole merkitystä.
Jos kaikki toimisivat vähän paremmin ilmaston kannalta katsottuna, niin ehkä voisimme siirtää maailmanloppua vähän eteenpäin.
