1880-luvun loppupuolella luonto muuttui ja suurpetojen saaliiksi soveliaita hirviä ei enää ollut metsissä, jolloin susien ravinnoksi alkoi kelpaamaan karja, jota ihmiset laidunsivat metsissä ja pelloilla. Harvat hirvet tapettiin ihmisten ravinnoksi ja siitä seurasi se, että sudet alkoivat viettää aikaansa ihmisten lähellä. Kun sudet tulivat ihmisen lähelle, kävi myös lopulta niin että sudet saalistivat myös lapsia. Susi oppi, että ihmisen lapsi on pätevä saalis siinä missä jokin pienriista.
Samaan syssyyn ihmiset saivat valtiovallalta rahaa ja palkintoja kun tappoivat susia. Sen sijaan, että ihmiset olisivat tappaneet susien emoja, he tappoivat pentuja ja jättivät kuitenkin aikuiset sudet eloon jotta uusia tapettavia pentuja olisi mahdollista saada. (lähde susi-jutuille: https://yle.fi/uutiset/3-10955327)
Susi villinä metsän eläjänä kulki vaistojensa varassa ja saalisti saalista, jonka pystyi saamaan helposti kiinni kun tarjolla ei ollut enää heille tyypillistä ravintoaan. Ekosyystemi oli muuttunut ja susi toimi sen mukaisesti.
Suden käytös kuitenkin kohdattiin pahana ja se näkyy vieläkin, mutta 1800-luvun loppupuolella eläimeen suhtauduttiin kuin eettisen toimijaan: sen sijaan, että olisi ymmärretty suden toiminta osana heidän nykyistä elintilaansa, se nähtiin pahana ja vääränä tekona. Vääryys piti kostaa susille.
Kun tekoäly kehittyy, kasvaa myös eettinen keskustelu siitä miten tekoälyyn on suhtaudutta moraalifilosofian näkökulmasta. Pitääkö tekoälyjärjestelmiin suhtautua eettisinä toimijoina vai ei? Kuka tai mikä määrittää sen onko tekoälyn tekemä toimi oikein vai väärin?
Ensimmäiset itseohjautuvien autojen kuolonuhrit, ensimmäiset vääriin paikkoihin itsenäisesti lentävistä droneista ammutut risteilyohjukset ja syrjävisti toimien toimivat luottoluokittelualgoritmit herättävät keskustelun siitä onko tekoäly eettisenä toimijana tehnyt oikean valinnan.
Oma näkemykseni ihmisten eettiseen toimintaan liittyy aina kontekstiin, jossa toimitaan. Kontekstiin, joka on syntynyt monien meidän omien valintojen, meidän vanhempien sekä muun yhteiskunnan luomien valintojen kautta. Näen moraalin niin, että arvotamme tekemisemme sen kautta miten olemme oppineet ympärillä olevan maailman – systeemimme – toimivan kun teemme valintoja.
Tekoälyjärjestelmät toimivat myös systeemeissä. Yksinkertaisten kuvankäsittelyalgoritmien systeemi on syötteenä annetut kuvat ja tuloksena annetut luokittelut. Itsestään ajavan auton syöte on informaatio ympäröivästä liikenteestä ja tulos päätökset siitä miten autoa on ajettava.
Me ihmiset toimimme systeemissämme vallitsevien sääntöjen mukaan, susia ohjaa ekosysteemi ja tekoälyä ohjaa jokin laskennallinen systeemi.
Se miten ympäröivä systeemimme elää ja muuttuu, muokkaa meidän käsitystämme oikeasta ja väärästä, samaan tapaan kuin susien ravinto muuttuu sen mukaan millainen ekosysteemi ympärillä. Se, onko ihmisen luoma äly toiminut oikein vai väärin riippuu siitä miten se on opetettu.
Me ihmiset voimme itse päättää onko tekoäly meille meidän systeemissämme susi.
