Elämme mielenkiintoista aikaa tekoälyn suhteen. Generatiiviset tekoälyt ovat vallanneet tilaa ajattelulta, sekä mullistavat sitä miten asioita tehdään. Oppilaitokset huomauttavat siitä miten tekoälyä tulee käyttää ja ei ole sellaista päivää kun teema ei olisi isosti esillä LinkedInissä tai Talouselämässä. Samalla kun tekoälyn maailma ottaa isoja harppauksia, koko toiminnan ja tekemisen fokus puristuu ChatGPTn tai vastaavien julkisten tekoälypalveluiden ympärille.
ChatGPT tarjoaa varsin tehokkaan ja helpon tavan tehdä kiinnostavia asioita. Mihin tahansa kysymykseen löytyy vastaus ja vaikka vastaus ei olisikaan ihan oikein, niin se ei haittaa: emmehän me voi tietää muidenkaan ihmisten kommenteista että ovatko ne oikein koska emme voi tietää onko asiaa ymmärretty tai edes luettu niin tarkasti. Tekoäly ei loukkaannu siitä kun kyseenalaistamme vaan generoi uuden vastauksen, vielä pahoitellen.
Tekoälyssä – eli siis ChatGPT:ssä nähdään ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Oli kyse sitten ohjelmistojen kehittämisestä, asiakaspersoonien luonnista tai mistä tahansa muusta, niin aina päästään sen viherharmaan chätti-ikkunan äärelle.
Talouselämä (42/2023) käsittelee isosti lakitoimistoja, sekä tietenkin myös lakitoimistojen murrosta joka tulee ennen pitkää siitä että tekoälyn käyttö yleistyy. Tekoäly tulee muuttamaan niin junioreiden perehdytystä kuin sitä miten valtavia tietomassoja käsitellään. Osa toimistoista jo tutkii hyödyntämistä, mutta osa vielä harkitsee koska investoinnit teknologiaan ovat isoja.
Talouselämän lakitoimistojuttu oli mielestäni hyvä muistutus siitä, että harvat organisaatiot pystyvät menemään ns. all-in tekoälyn hyödyntämiseen tilanteessa, jossa markkinaa dominoi yksi palvelu. Riskit tietoturvalle, asiakkaiden henkilökohtaisten tietojen käsittelylle sekä ennen pitkää liiketoiminnalle ovat aivan liian suuria. Mahdollisuudet ovat myös suuria, mutta jotta niitä mahdollisuuksia saadaan luotua, on organisaation tukena oltava tekoälystrategia. Ja taas on mahtava mutka mennä metsään!
En ole varsinainen strategiakonsultti, mutta näen strategian lähinnä korkean tason suunnitelmana miten saavutetaan tiettyjä tavoitteita, joita organisaatiolla saattaa olla. Tekoälystrategiassa on mietittävä tietenkin visionääristen mahdollisuuksien lisäksi myös monia hyvinkin teknisiä kysymyksiä, kuten sitä minkälainen teknologoinen arkkitehtuuri ja infrastruktuuri tekoälyn hyödyntämiseen löytyy, mitä sääntöjä tai eettisiä ongelmia on ratkottavana, mitä riskejä on ja millä aikataululla tekoälyä voidaan jalkauttaa organisaatioon.
Mahdollisuuksia on vaikka kuinka, ja mielikuvitus tuottaa niitä varmasti lisää aivan jatkuvasti, mutta monella organisaatiolla mahdollisuudet luoda jotain uutta – turvallisesti ja taloudellisesti – voivat olla vähissä. Samaan aikaan, kaikenlaista visionääriä lähestyy myyntimielessä ja ovat valmiita kertomaan mitä upeimmista mahdollisuuksista mitä tekoälyn kanssa voi tehdä. Kaikkia ei tietenkään kannata hyljätä suoraan vaan kannattaa miettiä ainakin näitä seikkoja:
- Onko organisaatiollasi dataa, jonka pohjalta mallin voi rakentaa? Mitä salaisuuksia datassasi on?
- Löytyykö infrastruktuuria mallien pyörittämiseen? ChatGPT:hen voi toki kirjoitella, mutta jos ratkaisun haluaa skaalautuvan, niin melko varmasti mukaan tarvitaan koodia.
- Miten organisaatiossasi tekoälyä halutaan käytettävän? Onko tekoälyn rooli sparraava, vähän kuten ChatGPT vai onko jotain muita tavoitteita? Halutaanko luokitella asioita? Tiivistää tekstiä? Luoda kuvia? Tehdä jotain muuta? Mitä haluatte tehdä? Mik
- Mitä riskejä tekoälyn käyttöön organisaatiossa liittyy?
Näiden kysymyksien avulla on helppo jäsentää suunnitelmia liiketoiminnan tarpeiden sekä teknologisten kyvykkyyksien ympärille ja alkaa rakentamaan uutta inkrementaalisesti.
