Ei ongelmaa liika suurta, ei tekoälyä liika pientä.
Nelivuotias lapseni on innostunut Ryhmä Hausta – kuten varmasti jokainen hänen ikätoverinsa. Niille, joilla ei ole pieniä lapsia, ohjelman juonen voi tiivistää lyhyesti näin: kuvitteellisessa kaupungissa nimeltä Jännälahti tapahtuu jotakin, jolloin paikalliset soittavat Ryhmä Haun johtajalle Rikulle, joka kutsuu pennut kokoon ja jossain vaiheessa toteaa “Ei X liika suurta, ei pentua liika pientä” ja upeasti animoidut supersankarikoirat pelastavat tilanteen.
Vuosi 2024 oli tekoälyn kannalta samaan aikaan tosi mahtava, että myös tosi synkkä. Samalla kun otimme isoja kehitysaskeleita isojen kielimallien sekä multimodaalisten tekoälyjärjestelmien saralla, monesti tuntui siltä että on unohdettu kaikki muu kehitys tekoälyn ja koneoppimisen saralla. Ongelmaan kuin ongelmaan tunnutaan kutsuttavan tekoälymaailman Ryhmä Hau apuun.
Törmäsin somessa linkkiin Cory Doctorhown oivaltavaan esseeseen siitä minkälainen kupla tekoäly on. Vaikka essee julkaistiin Scifin ympärillä pyörivässä lehdessä, siinä on paljon oikeaa oivallusta. Tekoälyn ympärillä pyörivä keskustelu käy kuumana ja jokaiseen bisnekseen koitetaan ujuttaa tekoälyä tavalla tai toisella. Suomessa etenkin, keskustelu tuntuu vielä pyörivän korostetun paljon generatiivisten tekoälyjen ympärillä ja niistä kuvitellaan löytyvän ratkaisu niin organisaatioiden ja työntekijöide tehokkuuden kuin myynnin ja markkinoinnin ongelmien ratkaisuun. Samaan aikaan tuntuu unohtuneen läjäpäin muita koneoppimismenetelmiä, joilla voisi olla oikea mahdollisuus ratkaista ongelmia.
IEEEn Spectrumissa oli toukokuussa Rodney Brooksin haastattelu. Brooks on AI skeptikko, jolla on kuitenkin vahva tausta yliopistomaailmasta jossa hän on tutkinut robotiikkaa sekä tekoälyä, mutta myös perustanut lukuisia yrityksiä jotka kehittävät tekoälyä ja robotiikkaa tarjoavia tuotteita. Brooksin haastattelu herätti ainakin minut miettimään sitä, että mitä on käynyt niille suurille ennustuksille joita tekoälyyn kohdistui jonkin aikaa sitten? Eikö tekoälyn pitänyt tulla ja viedä meiltä työt? Missä on itseohjautuvat autot kaduilta?
Minä suhtaudun skeptisesti tai kyynisesti tekoälyyn, mutta en negatiivisesti. Uskon, että monet älykkäät ratkaisut tulevat mullistamaan työskentelyä todella monella toimialalla. Ohjelmoijien käyttämät IDEt ovat älykkäämpiä kuin ennen ja osa koodista saadaan generoitua helpommin. Asiakaspalvelut voivat reagoida oikeasti älykkäästi asiakkaiden viesteihin ja generoida vastauksia, jotka oikeasti ovat hyödyllisiä. Nämä ovat niitä kielimallien tuottamia mahdollisuuksia.
Aivan toinen maailma aukeaa sitten siitä kun unohdetaan hetkeksi isot kielimallit ja mietitään ihan perinteisiä koneoppimisen ja tekoälyn menetelmiä. Sellaista jopa vähän tylsää jynkytystä jota tietojenkäsittelytiedettä yliopistossa opiskelevat joutuvat puuhastelemaan saadakseen tutkinnon kasaan: Bayesilaista laskentaa, neuroverkkoja, klusterointia, regressioita, kuvantunnistusta ja niin edelleen. Näiden soveltaminen liike-elämässä on aivan mitätöntä vielä vaikka niihinkin liittyviä sovelluksia on kehitetty ainakin koko minun työurani ajan eli noin vuodesta 2011 asti, varmasti pidempäänkin koska ei meillä siellä töissä pelkkiä junnuja silloin ollut.
Mitä aikuisten pitäisi sitten oppia tekoälystä ja Ryhmä Hausta? Aivan kuten sarjan pennut ovat erikoistuneet kuka mihinkin, on myös tekoäly iso läjä erilaisia menetelmiä joista pitää löytyy kuhunkin ongelmaan se oikea pentu – eikun menetelmä. Liike-elämässä jokaisen pitää olla ainakin se tekoälymaailman Riku, joka tietää kuka voi ratkaista minkäkin ongelman milläkin menetelmällä.
